Atk-miehen matka konesaleista konesaleihin

Silloin kun Ari Sollo, Atean projektipäällikkö Tampereelta, aloitti uransa, tietokoneet tehtiin yksittäisistä komponenteista. Siihen aikaan tietokoneita myös korjattiin. ”Mulla oli skooppi pöydällä ja tökkäsin sen koneeseen. Näin että tuohon ja tuohon asti tulee signaali läpi, joten kun yksi piiri vaihdetaan, niin kone pelittää taas.”

Valmistustekniikka kehittyi, elektroniikan koko pieneni ja piirilevyistä tuli monikerroksisia. Niitä ei voinut enää korjata.

”Nykyään riittää, että laite kestää vuoden. Tietysti kun kaikki tehot ahdetaan pieneen tilaan eikä ole kunnon jäähdytystä, niin eiväthän koneet kestä.”

Uransa alkuaikoina Ari Sollo teki töitä Nokia Datalle. Silloin MikroMikko 1 oli Suomessa oikeastaan ainoa henkilökohtainen tietokone, joita oli vain suurimmissa yrityksissä ja pankeissa.

”Yksi vuosien varrella tapahtunut dramaattinen muutos on asennuspalveluista laskuttaminen. Tietokoneita myytiin hyvillä kateilla ja asennus kuului hintaan. Olin varmaan ensimmäisiä, joka sanoi, että en tee ilmaista asennustyötä. Nykyään koneet annetaan lähes ilmaiseksi ja katteet tulevat palveluista. Kuvio on mennyt täysin päälaelleen.”

Nuo kovat palvelinosaajat pienissä konesaleissaan

Konesalin käsite on muuttunut sitten 1980-luvun. Pienestä on tullut suurta ja suuresta pientä.

”Yritykseen vietiin esimerkiksi yksi IBM:n ’höyrykone’ ja se konesali oli sitten siinä. Tilat olivat isoja samoin kuin koneet – laitteita vinssattiin nostureilla sisään. Nyt sama teho saadaan aikaan lyömällä kymmenen räkkiä jonoon, täyttämällä ne palvelinbokseilla ja yhdistämällä kaapelit. Sitten lyöt läppärillä setupin käyntiin ja homma on valmis parissa tunnissa. Onhan se huikeaa, kun samoihin laitteisiin integroidaan tietoliikennettä, storagea ja laskentakapasiteettia.”

Entisaikaan aikaan palvelinosaajat olivat kovia jätkiä. ”Hyvä, etteivät ihmiset asentoa vetäneet, kun näkivät tietokoneen tai palvelinjärjestelmän. Nyt kaikki on jossain taustalla, eikä kukaan oikein ajattele tietokoneita koneina. Ne ovat vain palveluja, joita käytetään. Vähän niin kuin raha, joka tulee seinästä ja palvelut, jotka tulevat pilvestä. Moni ihminen ei edes enää tiedä – eikä ehkä ole kiinnostunutkaan – missä heidän datansa sijaitsee”, Sollo arvelee.

Atk-mies haastaa asiantuntijatkin

Kun nykyään tehdään mittavia tietotekniikkaprojekteja, saman pöydän ääressä istuu tyypillisesti monien eri alueiden asiantuntijoita. Jokainen heistä näkee asiat usein vain oman tonttinsa kautta. Näissä tilanteissa Ari Sollo pyrkii katsomaan kokonaisuutta arkkitehdin tapaan. Silloin kokemuksesta on hyötyä.

”Tiedän, mitä olemme tekemässä ja pystyn haastamaan meidän omatkin asiantuntijat. Voin kertoa heille ja asiakkaille, miksi jokin asia ei ehkä menekään niin kuin kuvitellaan. Tiedän, mitkä asiat pitää huomioida, mitkä asiat riippuvat toisistaan ja mikä johtaa mihinkin. Pystyn tekemään projektipäällikkönä enemmän, kun en tarvitse tuekseni useita teknisiä asiantuntijoita”, Sollo kertoo.

Muutos, joka pysyy

Digitalisaation voittokulku on ollut vauhdikas ja sen mukanaan tuoma muutos valtava. Esimerkiksi oppilaitoksissa ja tehtaissa saattoi vielä parikymmentä vuotta sitten olla tyypillisesti kaksi tietokonetta. Nyt niitä on parisataa. Ari Sollon mielestä suurin muutos on ollut kuitenkin internet ja kaikki, mitä siihen liittyy.

”Muistan, kun asentelin aikoinaan tietokoneita Tampereen terveydenhuolto-oppilaitokseen. Kerroin siinä sitten suurena visionärinä, että tästä tietojenkäsittelystä tulee vielä sellaista, että jos sulla on joku ongelma, niin kerrot sen tässä koneessa olevalle agentille. Kirjoitat kysymyksen ja lähetät sen internettiin ja aamulla sulla on sitten vastaus. Se oli mielestäni aika hienosti visioitu.”

35-vuotisen uran aikana näyttää yksi ympyräkin sulkeutuneen.

”Aika hienon kehityskaaren läpi olen saanut elää – tyhmästä merkkipohjaisesta päätteestä on päästy ei-niin-tyhmään graafiseen päätteeseen. Ja nythän rakennetaan jälleen valtavia konesaleja.  Niistä dataa siivutetaan milloin millekin päätelaitteelle. Toki päätelaitteita on nykyään paljon enemmän kuin ennen vanhaan.”