Työpöydät ympärilläni
Personal Computer (PC):n ideana on mahdollistaa työtekijälle oma tietojenkäsittelyyn soveltuva kokonaisuus. Alun perin ideana oli se, että työntekijän PC:lle voi ladata sellaisia ohjelmistoja, jotka ovat käyttäjän työn ja tuottavuuden kannalta relevantteja. Tässä laitteessa olisi riittävästi tehoa ajaa haluttuja paikallisia sovelluksia ja suorittaa käyttäjältä vaadittuja tehtäviä. Tavoitteena tietysti nostaa tuottavuus uudelle tasolle, ad astra. Idea on sittemmin mullistanut koko tietojenkäsittelyn, eikä sen julkaisusta ole kulunut vielä edes ihmisikää. Idea oli aikanaan vallankumouksellinen, mutta mikä on relevanttia juuri nyt globalisaation ja nomadien käyttäjien aikana? Voisiko olla niin, että kiintymys omaan laitteeseen muuttuu tavalla, jota emme ole vielä lähellekään hyödyntäneet tai edes ajatelleet tarpeeksi?
Kaiken takana on verkko ja sovellus
SaaS, IaaS, PaaS – Kaikki nämä tarkoittavat tapoja, jolla nykyaikainen verkkosovellus toimitetaan käyttäjälle. Käytännössä selaimella käytetään virtualisoitua sovellusta tai selainta ja jossakin konesalissa tai pilvipalvelussa sijaitsee varsinainen sovellus, jonka ympärille on rakennettu riittävästi laskentatehoa. Käyttäjälle ei enää tarvitse asentaa erillistä asiakassovellusta sovelluksen käyttämiseen palvelimelta käsin. Riittää vain hyvä ja päivitetty selain. Yli 90 % kaikista käytetyistä sovelluksista pyörii jossain muualla kuin paikallisessa työasemassa. Valtaosalla käyttäjiä 100 % sovelluksista tulee ns. pilvestä. Katsokaapa vaikka sovelluksia, joita teillä on siinä työasemassa, jolla selaatte tätä blogia.
Tämä asettaa eteemme keskeisen kysymyksen, mihin loppujen lopuksi tarvitaan työasemassa olevaa valtavaa määrää tehoa? Mitäs jos yhä enemmän ja enemmän meidän rakas laitteemme muuttuukin näytöksi ja näppäimistöksi, jonka kautta käytetään verkkosovelluksia, jotka voivat sijaita yli tuhannen kilometrin päässä oman rakkaan PC:n suorittimesta. Eli onko oman PC:n teho enää se relevantti asia? Itse en edes muista, milloin oman PC:n suorituskyky muodostui ongelmaksi sovelluksen käyttämisen kannalta. Siitä taitaa olla jo yli 20 vuotta.
Laitteiden elinkaari ja säästäminen
Rahoitus on järkevää rahan käyttöä monelle yritykselle ja laitteiden elinkaari sidotaan käytännössä poikkeuksetta rahoituskauteen. Käyttäjien henkilökohtainen työasema uusitaan käytännössä kolmen neljän vuoden välein. Kannettavat tietokoneet ovat olleet jo vuosia erittäin tehokkaita, kestävää kehitystä kunnioittavia ja ennen kaikkea perinteisen PC:n ideologian mukaisia.
Jostain syystä haluamme silti uusia koneita. Suorituskyvyn takia vai koska niin on totuttua tekemään? Onko meillä oikeasti käsillä tilanne, jossa tarvitsemme jatkuvasti lisää tehoa käyttäjiemme työasemiin vai onko tämä vain tapa, josta on vaikea oppia pois? Entä jos jättäisimme uudet koneet ostamatta ja virtualisoisimme vanhat koneemme? Ajaisimme niitä vielä toiset 4 vuotta, tai 6 vuotta, ajattelisimme uudella tavalla ja tottuisimme jatkossa johonkin muuhun? Ajatellaan vaikkapa julkishallintoa ja terveydenhuoltoa, säästöä syntyisi helposti kymmeniä ja satoja miljoonia. Voisimme olla osa olennaista muutosta. Voisiko Suomi Oy toimia esimerkkinä koko maailmalle vai tyydytäänkö olemaan potilas, joka polttaa ja juo?
Nomadit käyttäjät nomadeissa laitteissa
Työpöytä- ja sovellusvirtualisointi mahdollistaa nomadit käyttäjät nomadeissa laitteissa. Mitä tämä tarkoittaa – yksinkertaisesti maksimaalista vapautta käyttää omia sovelluksia ja/tai työpöytiä laitteesta riippumatta. Ajatellaan asiaa vaikkapa näin, aloituspäivänä uudelle työtekijälle asennetaan automaattisesti virtuaalinen työpöytä ja siihen liittyvät sovellukset. Tämä tapahtuu HR:n toimesta automatisoituna prosessina. Hän saa kaikki yrityksen työkalut ja valitsee itse laiteen mitä hän käyttää. Työntekijälle ei edes automaattisesti tarvita uutta PC-laitetta, palkassa voi olla jopa lisä oman koneen käyttämistä varten (BYOD, bring your own device). Hänelle osoitettuja virtuaaliresursseja voi käyttää oheislaitteineen kotikoneilta, lainakoneilta, kirjastoista, internet-kahviloista, hotelleista, lentokentiltä jne. Käyttö onnistuu kaikkialta, minne internet -verkko yltää. Kaikki on siis ohjelmisto- ja selainpohjaista, hallittavaa, monistettavaa, nopeaa – ja ennen kaikkea käyttäjäystävällistä.
Kun käytännöllisyys ja tietoturva kohtaavat
Yhtään blogia ei voi kirjoittaa ilman tietoturvaan liittyvää kappaletta, eikä pidäkään kirjoittaa. Hakkerit ja cyber-rikolliset iskevät poikkeuksetta organisaatioon käyttäjän ja hänen identiteettinsä kautta. Käyttäjän suojaaminen on kaiken muunkin suojaamista. Organisaatiot käyttävät paljon ulkoisia toimijoita, konsultteja ja erilaisten sidosryhmien henkilöresursseja. Käytännön ja tottumuksen myötä heille annetaan usein fyysinen projekti PC, laite, jossa on projektiin liittyvät ohjelmistot ja niihin liittyvät kokonaisuudet. Tämä on perinteinen, erittäin kömpelö ja tietoturvaltaan parhaimmillaan kyseenalainen tapa toimia. Entäpä jos käytössä olisi virtuaalinen työpöytä, jonka kaikki käyttäjäsessiot nauhoitetaan ja kaikki sovellukset ovat keskitetysti päivitysten ja huollon kohteena. Mitäs jos meillä olisi valmiiksi lukuisia profiileja, joiden pohjalta laitteet luodaan käyttäjille etukäteen, yhtä helppo ne on sitten ottaa pois.
Toisin sanoen työpöydät rakennettaisiin työtehtävien ja roolien pohjalta toimimaan haluttu ajanjakso. Tietoturvakudoksen edelleen tiukentamiseksi voidaan asettaa lisää vaatimuksia virtuaalityöpöydän käytölle. Käyttöä voidaan rajoittaa lukemattomin eri parametrein esim. sovellus, laite, verkko, aika, käyttäjä yms. mukaisesti toimimaan juuri niin kuin halutaan. Olennaista tässä on se, että emme lukittaudu PC-laitteen fyysisiin rajoituksiin. Ehkäpä keskeinen asia virtuaalityöpöytien käyttämiseen voikin tulevaisuudessa olla dynaamisuus. Esimerkkinä vaikkapa jonkin projektin korostuneet tietoturvavaatimukset, jotka yksinkertaisesti ovat tehokkaita toteuttaa virtuaalityöpöytien kautta.
Kestävä kehitys
Kierrätys on tätä päivää, se on ollut sitä arjessamme jo vähintään vuosikymmenen tai pari. Resurssien ja luonnonvarojen uusiokäyttö tehostuu ja lisääntyy vuosi vuodelta. Olemme olleet jo kauan valmiita ostamaan käytetyn äänilevyn, takin tai housut kirpputorilta. Kerromme tämän vieläpä erittäin mielellämme tuttaville, ystäville ja entistä useammin sosiaalisessa mediassa. Miksi sama toimintapa ei kuitenkaan löydä tietään työpaikoille? Miksi se on niin vaikeaa hankkia käytettyjä laitteita? Milloin luitte viimeksi Linkedin postauksen merkittävästä käytettyjen laitteiden hankkeesta? Milloin vastaan tuli tarjouspyyntö, jossa pyydettiin suurta määrää käytettyjä koneita? Ei niitä ole. Olemme niin tottuneita hankkimaan uusia laitteita, että kukaan ei edes tarjoa meille käytettyjä eikä kukaan opi niitä näin ollen kysymään.
Yhden PC:n tuottamiseen kuluu valtavasti raaka-ainetta enkä lähde nyt tässä erittelemään miten paljon ja millaisin eri tavoin päätelaitteiden uusiminen kuormittaa rakasta maapalloamme. Nostan pöydälle kuitenkin yhden näkökulman, onko jatkuva laitteiden uusiminen ja tehon lisääminen todellakin paras tapa nostaa tuottavuutta? Työpöytä- ja sovellusvirtualisointi on hyvin korkean maturiteetin tekniikka, enkä näe mitään käytännön eroa sovellusten käyttämisessä etänä tai fyysisesti paikallisesti. Toki tämä pitää suunnitella ja toteuttaa ammattimaisesti. Mitäs jos siirtyminen liikkuviin työpöytiin säästää aikaa, rahaa, maapalloa ja ennen kaikkea hermoja. Jos se tehdään oikein.
Joko sinulla on oma laitteesta riippumaton virtuaalityöpöytä, jota voi käyttää satunnaisesti, tai vaikka kokoaikaisesti? Sellainen, jossa sinun kaikki työkalusi ovat aina ajan tasalla. Minä en unelmoi oman PC:n maksimitehosta, vaan ympäristöstä, joka on käytettävissä millä vain ja missä vain. Siihen muuten tottuu. Jutellaan aiheesta lisää, kun kohdataan.
