Tiedätkö, mikä on yrityksesi hiilikädenjälki?
Huoli ilmastonmuutoksesta on tuonut hiilidioksidi- eli CO2-päästöt jokapäiväiseen uutisvirtaan. Tuntuu kuitenkin siltä, että julkisessa keskustelussa harvoin selvennetään käytettyjä lukuja tai termejä kuten hiilijalanjälki, hiilikädenjälki ja hiilinielu ja ne saattavat olla edelleen monille epäselviä.
Selvennetään siis ensin hieman perustermejä: hiilijalanjälki eli CO2-jälki on toimintamme aiheuttama kuormitus ilmastolle. Hiilikädenjälki tarkoittaa taas toimia, joilla pystymme pienentämään syntynyttä hiilijalanjälkeä. Vertauskuvallisesti voidaan ajatella, että jos kävelemme hiekassa, jätämme siihen jalanjälkiä ja hiekkaan jääneet jalanjäljet voimme pyyhkiä kädellämme. Siksi siis hiilijalanjälki ja -kädenjälki.
Hiilinielu on taas prosessi tai mekanismi, johon hiilidioksidi sitoutuu, esimerkiksi metsä. Myös puurakennukset ovat hiilinieluja, koska puiden sisältämä hiili on poissa ilmakehästä vuosikymmeniä.
Jos hiilijalanjälkemme on 0 hiilidioksidiekvivalenttia (CO2e) olemme hiilineutraaleja. Hiilidioksidiekvivalentti taas tarkoittaa suuretta, jossa myös muut kasvihuonekaasut kuin hiilidioksidi (esim. metaani) on kertoimella muunnettu niin, että se vastaa hiilidioksidin ilmastovaikutusta. Selvensikö yhtään?
Suomen Ympäristökeskuksen (SYKE) mukaan koko Suomen CO2-päästöt vuonna 2018 olivat noin 56,5 miljoonaa tonnia vuodessa.
Suomen päästöjen pienentäminen on jatkuvasti esillä mediassa ja se, mistä säästöjä haetaan on tiukan poliittisen väännön alla. Mitä tulisi tehdä energiasektorilla hiilijalanjäljen pienentämiseksi, miten metsien hiilinielut toimivat, saako metsää kaataa vai ei? Sähköauto vai diesel, kierrättäminen vai kaatopaikka… Valintoja on paljon ja kaikesta keskustellaan, mutta melko vähän muuttuu vuodesta toiseen.
Onko Suomen 56,5 miljoonaa tonnia sitten paljon vai vähän? Verrataan sitä esimerkiksi IT-alan suuryrityksiin.
Suomessa suurin hiilijalanjälki syntyy energiasektorilta, koska Suomi tarvitsee energiaa toimiakseen. Sama tilanne on IT-yrityksissä, joiden hiilijalanjäljestä yleensä yli 90 % tulee tuotannosta ja laitteiden käytöstä.
Jos laskemme yhteen IT-jäteistä Applen ja HP:n päästöt, ne ovat yhteensä noin 70 miljoonaa tonnia vuodessa eli selkeästi suuremmat kuin koko Suomen vuoden CO2e-päästöt. Toisaalta näissä yrityksissä linjaukset päästöjen pienentämiseksi on selkeästi kerrottu; lisätään kierrätysmuovia, vähennetään niin sanottujen neitseellisten materiaalien käyttöä tai valmistetaan laitteet kokonaan kierrätysmateriaalista, tuotetaan kaikki tarvittava energia uusiutuvilla energiamuodoilla jne. Tavoitteet ovat selkeät ja melko tiukat. Tätä vaaditaan, jos firmat haluavat pitää asemansa.
Panostus yhteiskuntavastuuseen on panostus tulevaisuuteen
Miksi yrityksissä ilmastotavoitteiden asettaminen tuntuu olevan paljon helpompaa kuin Suomessa tai jossain muussa valtiossa?
Yrityksissä johto linjaa, mitä tehdään ja millaiset tavoitteet asetetaan. Tavoitteena on pärjätä kilpailussa markkinoilla. Jos et tee mitään näkyviä kestävän kehityksen ponnistuksia, on todennäköistä, että firma hiipuu markkinoilta nopeammin tai hitaammin. Jokaisen yrityksen on huomioitava kestävä kehitys omassa toiminnassaan pärjätäkseen tällä hetkellä ja jatkossa.
Yritysten toimintaympäristö muuttuu nopeasti ja jokainen yritys tarvitsee tilanteen tulkkeja pärjätäkseen. Uusi työelämään tuleva sukupolvi haluaa olla rakentamassa kestävästi toimivaa liiketoimintaa ja yhteiskuntaa. Mikäli organisaatio ei ole selkeästi sitoutunut kestävän kehityksen periaatteisiin voi jatkossa olla haasteita houkutella nuorta sukupolvea töihin. Kertatalous ei houkuta nuoria, vaan kiinnostus kohdistuu yrityksiin, joissa kiertotalous on toiminnan perusta, toimialasta riippumatta. Tämä trendi on koettu vahvana jo maailmalla ja rantautuu kova vauhtia Suomeen.
Valtioita suojaa nykyinen rooli joten niiden need for urgency ei tunnu samalta. Kukaan ei ole viemässä valtiolta sen roolia kovin helposti. Tästä johtuen moni ajattelee, että yritykset ajavat kestävää kehitystä paljon tehokkaammin kuin poliittiset päättäjät. Harvassa maassa poliitikko, joka ajaa kestävän kehityksen toimintamalleja tulee valituksi, mutta yritys joka ei tue kestävää kehitystä, kuihtuu pois. Muutos lähtee tästä syystä mielestäni yrityksistä ja siksi olen tyytyväinen, kun pääsen toteuttamaan tätä muutosta.